Maanantai

Maanantai. Voihan maanantai. Aamulla soi puhelin, ja tapaaminen oli peruttu. Tapaaminen jonka vuoksi heräsin aivan liian aikaiseen. Koira herätti Kuutin päiväunilta, joten unet jäi kesken – kiukku. Uudelleen ei toki suostunut nukahtamaan ennen kun päivällisen jälkeen torkahti pöytään.. Kävin iltapäivällä tentissä ja poistuessani sieltä tajusin etten muistanut vastata matikan kokeessa sanallisesti. Se on vaatimus, joten uusintakoe kutsuu. Damn. Sen lisäksi pesimme iltapuurolla pöydän ja lattian. Näitä päiviä..

Viikonloppu hurahti äkkiä vaikka S oli melkein koko viikonlopun töissä. Päivien aktiviteetit koostui pitkälti ulkoilusta. Sunnuntaina kävimme jopa 1,5 tuntia ladulla hiihtämässä Nupun kanssa kun S oli Kuutin kanssa. Vähän mietin että päädymme paikallisen puskaradion seinälle ”pitääkö lasten kanssa tunkea laduille hidastelemaan”, mutta sen sijaan kaksi ihanaa rouvaa kehuivat Nupun hiihtoa. Se antoi neidille taas lisäpotkua harjoitteluun! Ja minä suksilla. Voi hyvänen aika. Kieltämättä olen nauttinut aina hiihtämisestä, mutta en ole vuosiin omistanut suksia. Tavoitteena oli pysyä pystyssä tällä reissulla ja siihen päästiin. En saanut kylläkään rouvilta kehuja.

Vaikkei meillä opiskelijana perheenä ole loputonta määrää rahaa, on minulle tärkeää että lapsilla on hyvät varusteet ulkoiluun. Muistan itse palelleeni monet talvet huonoissa kengissä tai vanhoissa kuluneissa puvuissa. Muistan miten sukset levisivät koulumatkalla pitkin katua ja niitä keräillessä lopulta myöhästyin ja sain huutia. Niin moniin päiviin liittyi kylmää ja itkua. Sen takia en edelleenkään nauti ulkoilusta vaikka viimeisen parin vuoden aikana olen panostanut omiinkin varusteisiin!

Me ollaan luotettu lapsien varusteissa Reima Tecin pukuihin niin talvella kuin välikautena. Poikkeuksellisesti Nupulla on ollut tänä ja viime talvena Ticket to heavenin toppahousut, ja ei ole kyllä valittamista. Kahden talven jälkeen ne on edelleen lähes uudenveroiset. Välikerrastoina on yleensä ollut Reiman fleecepuvut. Yhden kerran olemme kokeilleet Nupulle Vikingin kenkiä ja niissä oli AINA varpaat jäässä. Sen jälkeen olemme luottanut talvikengissä Kuomiin. Kuuttikin sai tammikuussa ihka ensimmäiset kunnon kengät (syksy ja alkutalvi meni stonzeilla) ja ne oli kuomat. Pojat kävivät keskenään shoppailemassa ja matkaan oli tarttunut alennusmyynneistä limen vihreät kuomat. Ei sovi siniseen pukuun mutta… Hyväksyin, koska alennettu hinta.

Ja hei, käytiinhän me viikonloppuna testaamassa pitkästä aikaa Tulaa talviolosuhteissa! Toista kertaa nakkasin Kuutin itsekseen selkään ja ekaa kertaa kantofleecen päälle. Kantofleecen hommasin käytettynä kantovälinekirppiksen kautta Kuuttia odottaessa. Viime vuonna se oli käytössä paljonkin, mutta tänä vuonna tosiaan aika huonosti. Kannatti kyllä rohkaistua. Vielä 1v 1kk mahtui hyvin fleecen alle ja jopa jaksoi hyvin olla.

Koska tää maanantai ei ole ollut mikään vahvin suoritus, nyt loppuillan pyhitän telkkarille ja välttelen katastrofeja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *