Nupun arki

Nuppu sai tänään uudet sukset. Hän ilahtui niistä kovin eikä olisi malttanut millään malttanut odottaa huomiseen testaamisen kanssa. Ihana huomata miten liikunnan ilo on tarttunut häneen vaikken itse olekaan järin liikunnallinen. Lapsissa on sisäänrakennettuna liikkumisen halu.

Haettiin Nupulle päiväkotipaikkaa pari vuotta sitten uudesta kaupungista eikä tiedetty tai tunnettu aluetta ollenkaan. Haimme paikkaa yhdestä päiväkodista ja sen saimme. Nupulla (ja nyt Kuutillakin varmistettu paikka syksystä alkaen) on päiväkotipaikka liikuntapäiväkodissa.

Vaikka minä jäin Kuutin kanssa kotiin, jäi Nuppu päiväkotiin 10pvä/kk sopimuksella. Päätökseen vaikutti se että Nuppu oli tuolloin 3,5v, hän oli ehtinyt olla päiväkodissa jo puolitoistavuotta. Päätökseen vaikutti myös minun masennus. Emme vielä tienneet millainen matka meillä on edessä joten halusimme tarjota Nupulle ”normaalia arkea”. Pidimme koko ajan portin avoinna sille että Nuppu jäisi kotiin jos homma ei sujuisi.

Kaikki on mennyt hienosti. Meillä on aivan mieletön päiväkoti ja jokainen hoitaja siellä tuntuu tekevän työtään sydämellä. Olen nähnyt heidän komentavan topakasti mutta myös kehuvan vuolaasti. Ollaan saatu Nupusta niin hyvää kun vähän huonompaakin palautetta. Ollaan voitu avoimesti keskustella kaikesta. Ja mikä tärkeintä, Nuppu viihtyy.

Nuppu oli päiväkotiin mennessä reilun pari vuotias. Sitä ennen olimme hoitaneet häntä kotona vuorotellen. Alkuun Nuppu leikki paljon yksin, jonka vuoksi minun oli hankala keskittyä kouluun. Huoli oli kova. Kuukauden sisään tapahtui täysikäännös, ja se käännös on pitänyt. Nupulla on paljon ystäviä ja hän mielellään leikkii omien kaveriporukoiden ulkopuolelta olevien lasten kanssa. Hän ottaa uudet lapset heti omakseen.

Kun tuli aika päättää mitä teemme päiväkodin kanssa, punnittiin kaikkia vaihtoehtoja. Onneksi uskallettiin kokeilla tätä näin. Nuppu saa tavata ystäviä säännöllisesti, harjoitella lisää vuorovaikutustaitoa, ryhmätaitoja, kädentaitoja ja viikkoihin tulee vähän vaihtelua (vauva-arkeen). Päiväkodissa on jalkapallokoulua ja esimerkiksi tänään hiihtoa. On ihana nähdä kuinka intoa puhkuen Nuppu lähtee päiväkotiin nyt kun sitä on vain sillon tällön. Innoissaan hän kertoo uudesta kiipeilyseinästä tai hiihtoretkestä läheiseen puistoon. Vaikka päivä on ollut puuhaa ja liikuntaa täynnä, silti hän usein vielä juoksee lähes koko matkan kotiin. Hän kuulee päiväkodissa ystävien harrastuksista, ja innoissaan kyselee koska hän pääsisi luistelutreeneihin. Nuppu ei ole koskaan välittänyt askartelusta vaan nimenomaan liikkumisesta. Vahingossa valitsemamme päiväkoti olikin aika nappi suoritus.

Päiväkoti on ollut meille voimavara arjessa jossa ei juurikaan tukiverkkoa ole (tai itseasiassa he vain ovat kaukana). Sieltä on tullut meille paljon hyvää ja (melko) turvallisin mielin lasken Kuutinkin syksyllä päiväkotiin. Toivottavasti kaikki sujuu Kuutin kohdalla yhtä hyvin, ja me vanhemmat voidaan keskittyä saattamaan koulumme loppuun.

No mitä Nupusta tulee isona? Hän haluaa telinevoimistelijaksi, poliisiksi, ninjaksi ja lääkäriksi. Minun hassu. ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *