Muu-muu-muutto

Me tehtiin viimein päätös joka tuntuu alun epäröinnistä huolimatta hyvältä. Meidän kolmio etsii uutta asukasta, ja meidän uusi koti valmistuu kovaa vauhtia tohon aivan lähelle. Siellä on tilaa kaikkien olla ja elellä eikä lapsilla muutu juuri mikään kun se on niin lähellä tätä asuntoa.

Uusi koti tarkoittaa minulle asettumista aloilleen. Lapset saa kasvaa siinä ympäristössä, leikkiä naapurin lasten kanssa ja toivottavasti saavat ystäviä jotka kulkevat mukana koko elämän. Melko ruusuinen kuva tulevaisuudesta, mutta lapsilleni minä sen soisin. Ja kieltämättä vähän itsellenikin. Ei uudet seinät tätä kaikkea takaa, mutta tämä muutto tuntuu uudelta alulta.

4henkinen (+ylikasvanut labbis) perhe mahtuu oikeastaan aika kivasti kolmioon. Ainoa asia mikä oikeastaan on ärsyttänyt on se hurja määrä leluja ja niiden kulkeutuminen kaikkialle. Vaikkei todellisuudessa leluja olisi montaa, ne on kolmiossa aina tiellä. Tälläisessä yhtenäisessä keittiö-olohuone-pitkä eteinen ratkaisussa ne kulkeutuu kätevästi joka paikkaan. Tuntuu että kaikki aika menee järjestellessä leluja tieltä. Toivon että lisäneliöistä jää uuteen kotiin polku, jota pitkin loikkia lelujen yli.

Lasten yhteinen huonekin on toiminut yllättävän näppärästi tässä kolmiossa. Olenkin pohtinut että saadaankohan heitä uudessa kodissakaan erilleen vaikka molemmille lapsille siellä olisikin omat huoneet. He käyvät niin kiltisti yhdessä nukkumaan ja saavat toisistaan turvaa. Vaikkei he nyt eri huoneisiin päätyisikään, tulee aika kun he eivät enää haluat huonetta jakaa. Säästellään neliöitä siis sinne.

Uuden kodin sisustamista odotan ehkä eniten. En ole koskaan ollut mikään sisustusintoilija johtuen siitä ettei mikään koti ole tuntunut pysyvältä. Nyt kuitenkin päästään laittamaan koti sellaiseksi kun halutaan ilman että on mietittävä ensimmäisenä eteenpäin myyntiä. Uskallettiin valita vähän rohkeampia värejä tehosteseiniin sekä tilasin muutamat sisustustarrat seiniin laitettaviksi. Kirppislöytönä löysin olohuoneeseen uuden lampun sekä kiikkutuolin. Muuttoon on vielä vajaa kolme kuukautta aikaa ja minä jo hamstraan sinne tavaroita. Ihana olla pitkästä aikaa ihan tosissaan innoissaan!

En ole kuitenkaan halunnut tätä uutista ihan hirveästi jakaa. Olen halunnut nauttia tästä salaisuudesta nyt ihan itsekseen, tai no mieheni kanssa. Jostain syystä pelkään että joku vie tämän uuden alun meiltä sanomalla jotain tai tekemällä jotain. Katastrofiajattelumalli kieltää kertomasta ettei kaikki mene vaan pilalle.

Tiedän itsekin miten hölmöltä se kuulostaa, mutta nautin nyt ”yksin” kun vielä voin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *