Tukiäidiksi osa 1

Kuutin kanssa koettu imetystaival herätteli ajatusta tukiäitiydestä. Kaikki tähdet osui kohdalleen nyt vuoden alussa. Paikkakunnalleni tuli imetyksen tuen peruskurssi, ja sieltä avautui paikka minulle. Tänään oli ensimmäinen koulutuspäivä.

Imetykseen liittyy paljon vääriä uskomuksia maidon riittävyydestä ja koostumuksesta, kesken loppumisesta ja siitä ettei lapsi saa äidinmaidosta mitään puolen vuoden jälkeen. Ja paljon muuta.. Nupun kanssa haksahdin näihin itsekin, ja näin jälkikäteen se on harmittanut kovin. Lähipiirissä monilla oli ”maito loppunut,” joten en uskonut imetyksen onnistuvan minullakaan. Se ajatus oli vahvasti takaraivossa koko esikoisen imetystaipaleen. Tieto ja luottamus oli avain asemassa imetyksen onnistumisessa Kuutin kanssa.

Ajatus tukiäitiydestä lähti oikeastaan siitä. Haluan olla viemässä sitä oikeanlaista tietoa eteenpäin, kannustaa äitejä jatkamaan vaikeina aikoina ja tukemassa kun esimerkiksi ympäristön paineet tuntuu ylivoimaisilta. Tuki, kannustus ja positiivinen asennemuutos – ne ovat minun tavoitteeni. En missään nimessä halua kritisoida perheiden valintoja, en aio olla korvikevastainen enkä sanoa miten kauan jonkun on imetettävä. Haluan kuitenkin olla kertomassa vaihtoehdoista. Jos imetys takkuaa, mitä voi tehdä. Jos vauvaa ruokitaan pullosta, kuinka voit tehdä sen vauvantahtisesti. Jos on halua imettää 6kk tai 12kk tai 18kk tai mitä vain, se on perheen valinta. Vaikka tarkoitukseni on tukea imetystä, haluan myös muistuttaa perheitä siitä, että kokonaisuus ratkaisee. Imetys ei yksin ole hyvän äitiyden mittari.

Ensimmäinen koulutuspäivä oli todella ihana. Kävimme läpi omia imetystarinoita, muistelimme ensi imetyksen onnistumisia ja epäonnistumisia, tutustuimme imetyksen apuvälineisiin, keskustelimme vastasyntyneen imetyksestä, asennoista ja niin edelleen. Kun meille esiteltiin nuken avulla miten vastasyntynyt ryömii luontaisesti rinnalle, melkein iski vauvakuume. Voi kuinka ainutlaatuista aikaa ne ensipäivät onkaan. Harmitti kun en ole hoksannut ”vaatia” rauhaa ensi imetyksille kun omat oli juuri tullut maailmaan.

Meitä oli koulutuksessa melko värikäs sakki ja kaikilla oli hyvin erilaiset tarinat. Kaksi asiaa meillä kaikilla oli kuitenkin yhteistä – lapset ja imetys. Erityisesti minua ihastutti se, että sieltä löytyi innokkaita tulevia tukiäitejä maakuntiin. Siellä heitä varmasti tarvitaan!

Monet olivat myös kokeneet painostusta korvikkeen aloittamiseen, kiinteiden aloitukseen ja lisämaidon antamiseen ympäristöstä. Vahvasti se kielii siitä, että jonkinlainen asennemuutos on edelleen paikallaan. Liikunta ja erilaiset ruokavaliot ovat jatkuvasti pinnalla ja ajan myötä niistä on tullut jopa trendi. Niissä korostetaan mm terveellisyyttä, ekologisuutta ja eettisyyttä. Imetys täyttää myös kaikki nuo kriteerit, joten tehdään yhdessä siitäkin trendi. Minusta onneksi tuntuu siltä, että imetysvallankumous on hiljalleen alkanut sillä imetyksen tuen Facebook sivullakin on 26tuhatta seuraajaa, katukuvassa näkee enemmän imettäviä äitejä kuin 5 vuotta sitten ja on jotkut järjestäneet imetys flash mobeja, kun imettävää äitiä on kielletty imettämästä jossain. Itse toki arvostan vähän hienovaraisempaa palautteen antoa, mutta tuollainen reaktio kertoo siitä miten herkällä alueella liikutaan.

Ihanaa kun kurssi jatkuu heti huomenna. Ihana nähdä ne ihmiset siellä. Ihana viettää vähän lapsivapaata (omista) vaikka lapsista siellä puhutaankin. Ihana syödä lämmintä ruokaa ja juoda kuumaa kahvia ilman että kukaan roikkuu hihassa. Ihana jutella aikuisten kanssa. Ihana oppia uutta, syventää tietämystä ja rauhoittua siihen hetkeen. Ihana olla innoissaan.

 

Kuvat ovat laktavistiäidin Facebook sivulta.

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *