Kyllästynyt

Minä olen ihan kyllästynyt. Kyllästynyt koko masennukseen, ja ennen kaikkea sen hoitoon. Lähes viikoittaiset käynnit alkaa tuntua typerältä. Minulla ei ole mitään sanottavaa enää. Ei juuri nyt. Tiedän ettei hoitoa pitäisi keskeyttää vain siksi että, voin nyt hyvin ja olen ärsyyntynyt. Parin kuukauden päästä tilanne voi olla taas ihan toinen. Haluaisin kuitenkin jonkin muuttuvan.

Minulla oli lääkärin tapaaminen viikko sitten. Hänen asenne oli kyllästyttävä ja sen takia minustakin tuntuu tältä. Lääkäri oli unohtanut koko ajan, saapui vasta kun hänelle soitettiin ja tapaamisen hän pääasiassa luki vanhoja tekstejä. Minusta tuntui ettei hän kuullut minua vaan hän oli päättänyt miten asiat ovat. Piste. Hän on tehnyt tämän saman aiemminkin ja tuolloin poistuin vastaanotolta itkien. Tällä kertaa vihaisena.

Yhteistyö henkilökunnan kanssa on hirveän tärkeää enkä minä missään nimessä ole helpoin ihminen siinä suhteen. Minä luen ja tulkitsen helposti eleitä ja ilmeitä. Huomaan heti jos lääkäri ei ole valmistautunut tapaamiseen, ja se ärsyttää. Huomaan, jos lääkäri on kanssani erimieltä, vaikka hän ei sano sitä. Jos mietimme eri vaihtoehtoja hoidon suhteen, huomaan heti mikä on lääkärin mielestä paras vaihtoehto. Kun huomaan henkilökunnan herkistyvän, hiljenen. Minua ei ole helppo yllättää eikä varmasti helppo hoitaa. Minä vihaan myös sitä, että potilastiedoissani näkyy masennus. Sillä kun menen migreenin takia hoitoon, se muuttaa hoitohenkilökunnan asenteita. Miten voikaan olla että yksi helvetin masennus voi vielä tänä päivänä olla näin vaikea asia jopa hoitohenkilökunnalle? Minua myös jaksaa kerta toisensa jälkeen ihmetyttää miksi odotushuoneessa ihmiset istuvat katse maassa aivan kun häpeillen. Kuinka asenteet voisikaan muuttua jos me itsekin häpeämme? Toki on ihmisiä ketkä tarvitsevat odotushuoneessa oman rauhan pysyäkseen kasassa, sen ymmärrän.

No nyt ollaan taas umpikujassa. Minä ja henkilökunta.. Ja mikä pahinta. Pääsisin tapaamaan traumoihin erikoistuneen tiimin, ja nyt en halua. Vihdoin olisi olemassa taho, joka varmasti osaisi työstää juuri niitä oikeita asioita. Silti minun tekee mieli sanoa ”pitäkää tunkkinne”.

Minun yksi vahvuus on ollut aina se, että haen apua näihin masennusjaksoihin ja saankin puhumisesta apua. Heikkouteni on taas se, että mun tekee heti mieli lopettaa kun jokin asia alkaa tympiä. Ei varmaan tarvitse sanoa, mutta nyt tympii isosti.

Onneksi on edessä lomaviikko. Kokonaiseen viikkoon ei tarvitse huolehtia käynneistä, ei miettiä menneitä eikä edes puhua tästä hetkestä jos ei huvita. Näytän kieltä koko masennukselle, hoidolle ja lääkärille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *