Arjen risut ja ruusut

Käytiin eilen fiilistelemässä uutta kotia. Se oli muuttunut jo ihan hurjan paljon viime näkemästä. Siellä oli katto ja lattiat paikallaan sekä lähes kaikki kiintokalusteet. Vaikka jääkaappi ja pakastin seisoikin keskellä olohuoneen lattiaa, lattia ja tasot oli suojapaperilla peitetty, niin kyllä siitä jo fiiliksen sai millaiseen kotiin me muutetaan. Mies on jo ihan valmis muuttamaan, mutta minulla on rauhallinen fiilis. Ihana suunnitella ja tuumailla kaikessa rauhassa. Niin, ja kinastella olemattomasta työpöydästä.

Meillä on muuten ollut melko alavireinen viikko. Nuppu on uhmistellut varsinkin ruokailujen kanssa ja alkuviikosta olin siihen jo aika loppu. Puhuessani aiheesta ystävän kanssa nousi oikein kyyneleet silmiin. Niin kovasti minua harmittaa kinastella tuon neidin kanssa. Riidat toki kuuluvat elämään. Huomaan, että riidat Nupun kanssa ovat selvästi alkanut muistuttamaan oikeita riitoja.

Kuutti puskee kulmahammasta, joten kuolaa ja kiukkua välillä riittää. Pari maitolasia on kaatunut pitkin lattiaa eikä ihan ilman kopsujakaan olla selvitty. Hampaan takia myös illalla nukkumaan meno on välillä tympinyt. Kävi herra hakemassa yhtenä päivänä roskia roskiksesta. Ai että.

Onneksi loppuviikko on sujunut paremmin. Lapset ovat leikkineet yhdessä, halanneet ja hassutelleet. Loppuviikosta onneksi myös Nupun ruokailut on mennyt paremmin. Ihana oli äitinäkin kokea se fiilis lapsi monen päivän nirsoilujen jälkeen pyytää kolmatta annosta kotitekoisia pinaattilettuja vaikkei hän yleensä pinaatista välitä. Voi kun aina huonoina päivinä muistais että se menee ohi. Arki on täynnä huippu hetkiä kuten tänään. Kuutti silitti siskonsa tukkaa ja halasi, silitti ja halasi. Siellä ne nurkan takana kikattelivat yhdessä.

Nuorempi kömpi juuri nukkumaan ja me Nupun kanssa katsellaan vielä putous yhdessä. Otan tytön kainaloon, kehun hyvästä päivästä ja halaan ruttuun. Kuutin kanssa meillä on näitä kahden keskisiä hetkiä Nupun päiväkotipäivinä, mutta Nupun kanssa vähemmän. Nämä lauantai-illan hetket on tärkeitä meille molemmille. Tulee aika kun lauantai-illat äidin kanssa ei tule kuuloonkaan. Toivon kuitenkin että teini-iän myrskyjen jälkeen(kin) äidin kainalo on turvallinen paikka.

Siinä pintaraapaisu meidän arkeen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *