Vauvauutisia. Vaan ei omia.

Kolme ystäväperhettä odottaa vauvaa ja heidän lasketut ajat on muutaman kuukauden sisällä toisistaan. Talvella on tulossa varsinainen vauvabuumi! Mites mun vauvakuume? Se tunne, että kyllä meille yksi vielä tulee jos vaan sellainen meille suodaan? Mistä nämä ajatukset nyt tulevat?

Juuri nyt en usko, että meidän perheessä nähdään vauvaa numero 3. Tosin kolmenkympinkriisi on jo oven takana, että eihän sitä koskaan tiedä. Nyt kuitenkin tuntuu, että meidän perhe on tässä.

Monikaan ”uudempi” ihminen elämässäni ei tiedä, että ennen avioliittoa mieheni kanssa, minulla on ollut myös kaksi pidempää suhdetta naisten kanssa. En ole koskaan ollut yleisesti kiinnostunut naisista vaan olen ihastunut tasan näihin kahteen ihmiseen. Sukupuolella ei ole ollut silloin merkitystä. Tämä ei sinäällään ole ollut mikään suuri salaisuus sillä ehdin aikanaan tulla ”kaapista ulos” perheelleni ja seurustelimme julkisesti aina. Aviomiehenikin on tiennyt tästä aivan ensipäivistä.

Yksi näistä odottajista on entinen tyttöystäväni. Hän odottaa vauvaa oman tyttöystävänsä kanssa. Olen vilpittömästi aina ollut onnellinen heidän puolesta ja sen vuoksi varmasti olemmekin voineet olla ystäviä. Tällä ihmisellä on hyvin spesiaalipaikka sydämessäni, sellainen etten tiennyt sellaista olevankaan. Kenenkään muun entisen kohdalla en tunne tälläistä onnea kun heillä menee hyvin, tai hätää jos jokin on pielessä. Kenellekään muulle minun ei tee mieli soittaa kun koen jotain suurta. Hän osallistui jopa tyttöystävänsä kanssa meidän häihin. Se rakkaus, mikä kerran oli, on vaan muuttanut muotoaan.

Tämän naisparin vauvauutinen oli odotettu ja ihana. Juttelimme puhelimessa ja uutisen kuultuani itkin onnesta. Kolme pitkää vuotta ja viimein heidän unelmasta tulee totta. Samalla sisälläni kuitenkin vähän muljahti.

Erosimme aikanaan, koska minä halusin muuttaa helsinkiin ja hän lappiin. Minä halusin perheen ja hän ei. Ei sillä että niihin aikoihin naisparin klinikalla käynti olisi mitenkään mahdollista ollutkaan. Tein silloin kipeän ratkaisun ja laskin hänet menemään. En osannut kuvitella eläväni ilman lapsia..

Ajan kuluessa hän muutti helsinkiin ja minä pyörähdin lapissa. Minulle lapin reissusta ei jäänyt käteen kun pari yhden illan juttuja, jotka mielelläni unohdan. Hän sen sijaan, yhden sammakon jälkeen, löysi tämän tyttöystävän, jonka kanssa hän rakensi talon ja nyt perustaa perheen.

Se, mikä sisälläni muljahti, oli tunne luopumisesta. Se sama tunne, kun vuosia sitten päätin, luopua siitä puolesta itsessäni jotta voin saada perheen. Hetken mietin miten asiat olisi mennyt jos silloin vuosia sitten tiennyt maailman vielä muuttuvan. En kuitenkaan haikaile menneitä vaikka hetken ajatukseni kulkivat menneisyydessä. Uutiset kuultuani kerroin ne läheisimmille sukulaisilleni ja kuulin heidän äänestään vilpitöntä onnea. Äitini, joka tunnetaan monesta muttei tunteilusta, sanoi kyynelehtineensä uutiset kuultuaan. Niin spesiaalityyppi on kyseessä.

Luojan kiitos asiat ovat edenneet niin että tämä oli heille mahdollista. He, jos ketkä, ansaitsevat tämän vauvan. Jos saisin yhden toiveen, toivoisin kaiken sujuvan hyvin heille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *