Unelmakartta puoleksi vuodeksi eteenpäin

Olen huomannut että minun tilanteessani auttaa kun kalenterissa on jotain mitä odottaa. Hyvänä ja energisenä päivänä pyrin hoitamaan järjestelyjä, koska huonona päivänä en saa niitä tehtyä. Siksi joku asia voi suunnitteluista huolimatta jäädä tekemättä. Energiat tulevat ja menevät oman mielensä mukaan, joten niitä on hyödynnettävä.

Yleensä mietin asioita hyvin lyhyelle ajalle, koska edelleen ajatus kokonaisesta vuodesta tuntuu liian pitkältä. -”En helvetissä ole täällä vuoden päästä”. Nyt olen kuitenkin tehnyt poikkeuksen ja miettinyt jopa puoli vuotta etukäteen. Sillä täällä minä olen, puolen vuoden kuluttuakin.

Ensimmäistä kohtaa lähden toteuttamaan parin viikon päästä. Menen ilmajooga tunnille. Pääsin kokeilemaan ilmajoogaa ystävän polttareissa reilu vuosi sitten. Pelkäsin sitä kuollakseni, mutta yllätyksekseni huomasin olevani pitkästä aikaa elossa kun roikuin pää alaspäin liinassa. ”Minä pystyin! Minä uskalsin!”.

Seuraava toteutuva kohta on Nosh-kutsut. On äärimmäisen vaikeaa kutsua ihmisiä tapahtuman merkeissä kylään koska tunne, etten ole sen arvoinen että ihmiset tulisivat, jyskyttää takaraivossa. Tämän asian kanssa en ole aivan sinut vieläkään… Mutta minä yritän. Nähtäväksi jää tuleeko tästä kokemus joka työntää minut vain kauemmaksi ihmisistä vai kenties murtaa muuria, jonka masennusaikana olen ympärilleni rakentanut.

Haaveilen myös ihanasta piknikistä, ja reissusta joko Kolille tai Järvisydämeen. Mutta näiden toteuttamiseen en ole löytänyt voimia.

Tärkein kohta kaikista.. Mies kutsuu tätä minun eat, pray, love reissuksi. Tammi-helmikuun vaihteessa lähden YK-SIN venetsiaan. Olen haaveillut Venetsian karnevaaleista monta monta monta (!) vuotta. Kun Nizzan reissulla eräs kaveriporukka viereistä pöydästä kertoi olevansa Venetsiasta, tuli fiilis että se oli merkki. Nyt jos koskaan tämä on toteutettava.

En voi kieltää etteikö jännittäisi nousta koneeseen pitkästä aikaa ihan yksin. Nuorempana ei paljon jännittänyt, mutta nyt jännittää isosti. Mutta minä teen tämän. Syön päivät pitkät Italialaista jäätelöä, juon ihanaa viiniä ja haastan itseäni kuulemaan omat ajatukseni. Otan mukaan hyvän kirjan ja lasken irti ”minun on pakko” ajatuksesta. Matka on jo varattu, joten en voi jänistää enää.

Lasten kanssa haaveilen mukavista hetkistä arjessa kuten riidattomista ruokailuhetkistä ja rennoista leikkihetkistä. Haluan halata heitä useammin ja sanoa muutaman kerran vähemmän ettei äiti nyt jaksa.

Mistä sinä unelmoit?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *