Hyvä flow

Jokunen viikko on mennyt hyvällä flowlla eteenpäin. Olen jaksanut aamulla herätä ja viipottanut eteenpäin kokonaisen päivän. Olen aamulla kammennut bussiin. Nähnyt jännittyneiden koululaisten tiukat ilmeet kun he pohtivat millä pysäkillä vanhemmat oli käskenyt jäädä pois. Nähnyt kun teinitytöt kikatelevat poikajuttuja, ottavat selfieitä ja ovat niin 100% elossa. On ollut voimaannuttavaa nähdä mitä ympärillä tapahtuu, mutta samalla on ollut vaikeampi nähdä lähelle.

Minua lukuunottamatta koko muu perhe on sairastanut viikon. Olen ollut niin omissa maailmoissani ja nauttinut bussimatkoista, että olen ollut helpottunut kun minun ei ole tarvinnut huolehtia kipeistä ja kiukkuisista lapsista. Perjantaina töiden jälkeen lähdimme viemään Kuuttia lääkäriin ja siinä odotushuoneessa istuessani mietin etten muista enää kuinka paljon Kuutti painaa. Sitten aloin miettiä. Koska tämä tauti oikein alkoikaan? Oliko se viime viikolla? Toissa viikolla? Koska hän olikaan viimeksi päiväkodissa?

Kolme viikkoa olen ollut ”ei kotiäitinä” ja tuntuu etten muista enää mitä täällä kotona oikein tapahtuu. Eilen laitoin Kuutin pitkästä aikaa yöunille ja ihmettelin että kuinka se niin helposti nukahti. Muistin sitten miehen puhuneen jotain asiasta. Kenties hän oli opettanut uudet rutiinit? No mitä ikinä hän on tehnytkin, se toimi.

Aika kamalan ihanaa huomata ettei mua tarvita ihan kaikkeen. Silti tämä, että olet 50% läsnä kotona ja 50% läsnä työharjoittelussa, saa tuntemaan riittämättömyyttä. Joku paikka on koko ajan rempallaan.

Mä olen ajatellut kotiäitiyttäkin joskus, mutta me tulemme olemaan aina keskituloisia niin se on asia mihin meillä ei ole pidemmän päälle varaa. Ja on myönnettävä, että kyllä tämä harjoittelu on pistänyt miettimään tulevaa eläkettäkin. Pakko on turvata oma selusta työtä tekemällä, jotta lasten ei tarvitse huolehtia minusta kun olen vanha. Tottakai tahdon lapsien käyvän luonani, mutta haluan heidän elävän omaa elämää täysillä.

Tämän alun kankeuden jälkeen kaikki varmasti loksahtaa paikoilleen kunhan kaikki meistä tottuu uuteen rytmiin. Arki on hyvää vaikka kovin erilaista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *