Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2017

Isänpäivä

Huomenna on isänpäivä. Siihen liittyy paljon ajatuksia, tunteita ja jotain sisään patoutunutta.

Minulla oli kerran isä. Kuvissa olen nähnyt hänet. Hänellä oli ruskea tukka, mutta muuta en juuri muista. En muista miltä hän tuoksuu. Kenties tupakalta, koska olen nähnyt kuvissa tuhkakupin. En muista miltä hän kuulosti tai tuntui. Oliko hänellä sänki joka kutitti kun hän halasi, vai halasiko hän ollenkaan? Meidän yhteinen aika päättyi niin kovin pian.

Kaikista vaikeimpina aikoina minä olin vihainen isälle, joka minut itsekkäästi tänne jätti, ja hylkäsi. Välillä sisällä kuohui viha, ja välillä hajosin surusta. Aikaa on kulunut 25 vuotta ja silti sisälläni kuohuu toisinaan. Niin tänäänkin.

Muistan hämärästi sen päivän kun kotimme lankapuhelin soi. Keskeytin leikin ja menin vastaamaan. Puhelimen päässä naisihminen kysyi saisiko hän äidin puhelimeen. Menin takaisin leikkimään. Leikin silloin little people hahmoilla. Heillä oli vihreä liukumäki.. Äiti tuli jonkin ajan kuluttua olohuoneeseen. Normaalista poikkeavaa tilanteessa oli että äiti pyysi minut syliin istumaan. Sitten hän kertoi että isi on kuollut eikä tule enää koskaan takaisin.

Sitten minä en enää muista muuta. En muista itkinkö. En muista leikinkö vielä.

Hautajaisiin minulle luvattiin sydämenmuotoinen seppele. Kun kävimme sen hakemassa, minusta se ei näyttänyt sydämeltä. Olin vihainen. Muuta en muista.

Sillä ei ole väliä itkinkö silloin. Olen itkenyt monesti sen jälkeen. Aina tärkeinä päivänä olen toivonut että isä voisi nähdä minut. Huonoina hetkinä olen toivonut että isä halaisi pahan olon pois. Mitä olisinkaan voinut sinulta oppia? Mitä olisimmekaan tehneet yhdessä? Olisinko kokonaisempi jos olisit kulkenut rinnallani? Osaisinko nauttia isänpäivästä jos olisin saanut viettää kanssasi sellaista?

Joku päätti toisin. Hyvää isänpäivää sinne pilvenreunalle ♡