Kotiinpaluu fiiliksiä

Katselen bussin ikkunasta ulos. Siellä näkyy tummia pilviä, ja sadepisarat juoksee ikkunanpinnalla. Äsken bussi teki äkkijarrutuksen, koska tielle juoksi hirvi.

Niin, Suomessa taas.

Oltiin 4 päivää Nizzassa siskontytön kanssa. Itse paikka ei ehkä tarjonnut uutta, mutta loma teki hyvää. Olin jo unohtanut miltä tuntuu pulahtaa mereen. Miltä tuntuu herätä ilman herätyskelloa, valvoa pitkään ja huolehtia vain itsestään. Parasta reissussa oli kuitenkin tunne, joka kulki mukanani tänne sateen keskelle.

”Mun täytyy elää vähän useammin”.

Vaikka on aivan ihanaa palata kotiin lasten luo, pelkään kuinka arki imee minut takaisin sen syövereihin ja vie tämän tunteen. Enkä todellakaan tarkoita, että lapset tekisivät niin, vaan arki. Pyykit, tiskit ja aikataulut. Odotukset, paineet ja suoritukset. Olen saanut maistaa arkea jo tässä bussissa istuessa sillä ajauduimme jo riitaan miehen kanssa. Sama vanha aihe, sama vanha kaava, sama vanha kiukku.

Keskieurooppalaisissa on parasta kuinka he istuvat alas drinkkeinensä ja ovat siinä hetkessä. Juttelevat ja naureskelevat kuin ei arjen huolia olisikaan. Mutta me suomalaiset olemme monessa asiassa kaavoihin kangistuneita ja vähän tiukkapipoja. En sano, että se olisi ainoastaan huono asia. Näiden päivien jälkeen arvostan mm liikennesääntöjä, mutta pienen palan sitä rentoa kulttuuria minä ottaisin mielelläni purkkiin mukaan tänne suomeen.

Peruin jo yhden menon huomiselta ja aion vieä huomisen juosta arkea karkuun. Huomisen mä nautin tästä tunteesta ja jaan sen lasten kanssa. Sen jälkeen vasta lasken arjen ihon alle ja kangistun kaavoihin. Niihin tuttuihin ja turvallisiin rutiineihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *