Venetsia pähkinänkuoressa

Reissun jälkeen arki on palannut uomiinsa. Lapset ovat kiivenneet yöllä viereen nukkumaan. Yleensä siitä saa lähtöpassit omaan sänkyyn, mutta nyt olen heltynyt. Voi rakkaudet kuinka ikävä teitä olikaan.

Venetsia sinäänsä ei tarjonnut uutta koska olinhan käynyt siellä. Karnevaalitkin oli vuosien saatossa hiljentynyt ja kaupallistunut. 9 vuotta sitten kadut oli täynnä upeita pukuja ja maksuttomia musiikkitapahtumia. Nyt pukuja oli vähemmän, osa kaduista suljettiin ja perittiin pääsymaksua tapahtumiin. Lähinnä siis viikonloppuna. Mutta onhan se upea kaupunki. Elämys itsessään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Venetsian karnevaalit on vanha perinne ties monenko sadan vuoden takaa. Aikanaan pukujen ja naamioiden pitäminen pienenti kuilua rikkaiden ja vaikutusvaltaisten, ja köyhien välillä. Pukujen takana titteleillä ei ollut väliä ja niitä pidettiin lähes aina. Se toi kuitenkin mukanaan lieveilmiöinä prostituution ja uhkapelaamisen. Karnevaalit kiellettiin joksikin aikaa, mutta jos en väärin muista, 70 luvulla ne heräteltiin henkiin tälläisenä kahden viikon pituisena ajanjaksona. Pukuja ja naamioita on kaupan kaikkialla.

Turistipaikoista kävin tällä kertaa ainoastaan Palazzo Ducalessa. Viime kerralla vankilakierros ja huokausten silta jäi näkemättä, mutta nyt pääsin viimein sinne. Siellä sai kulkea omaan tahtiin eikä opastettuja kierroksia ollut. Sisäänpääsy oli suolaiset 20euroa. Päädyin vankilaan/sellialueelle aivan yksin ja tyhjät sellit seinäkirjoituksineen meinasi olla kova pala minun mielikuvitukselle. Vuosia sitten pelatut kummituspelit ovat tehneet tehtävänsä. Hah! Ducale on vanha raatihuone ja tuomioistuin. Se on sillä on mm euroopan suurin huone ja esillä on vanhoja haarniskoja ja miekkoja. Mutta pääasiassa se tarjoilee parastaan taiteen ystäville sillä se on seiniä ja kattoja myöten täynnä aivan upeita vanhoja taideteoksia. Tuomioistuimen ja vankilan yhdistää huokaisten silta. Se on saanut nimensä siitä, että elinkautisvangit ja kuolemaan tuomitut ovat kyseiseltä sillalta nähnyt ulkomaailman viimeistä kertaa ja huokaisseet.

Mutta Italialainen ruoka on kyllä maailman parasta. Kävelin usein vähän pääkatujen ulkopuolelle syömään. Ruokailut viineineen maksoi (riippuen viinin määrästä) 12-20 euroon. Kaduilla kulkiessa vastaan tuli ihania katukahviloita ja pitserioita joista pystyi nappaamaan mukaan palan pitsaa (n. 2-3e), kahvin (n1-2e) tai vaikka Vin Bruleen (n 3-4e). Se on ehkä vähän kun meidän glögi punaviinillä höystettynä! Baareista sai juomia myös take awaynä, ja Nutellaa oli tarjolla kaikkialla. Yhtenä aamuna laitoin Nutellaa jopa kahviini. Nam. Hauskaa oli myös huomata, että melko pian aloin muistamaan taas Italian kieltä vaikka siitä ajasta kun asuin siellä on jo tosiaan kohta 10v. Parin päivän jälkeen pystyin esim tilaamaan ravintolassa Italiaksi. Minulla oli vakaa aikomus opiskella vähän etukäteen, mutta kuinkas kävikään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan ilman kommelluksia en selvinnyt. Eksyin toki muutaman kerran. Venetsiassa pikkukatuja riittää eikä kaikkia välttämättä ole kartassa. Mutta Venetsiassa ei voi oikeasti eksyä sillä se on lopulta pieni paikka ja opasteita on kaikkialla. Mutta aina kun eksyin, löysin jotain uutta. Olin yksin liikkeellä eikä minulla ollut aikatauluja joten mikäpäs siinä kävellessä ja uusia maisemia ihaillessa. Viimeisenä yönä kun lähdin lentokentälle, vesibusseihin ei ollut muuta kuin automaattilipunmyynti. En löytänyt mistään tietoa minkä lipun tarvitsen, joten nappasin jonkin lipun. Uskoa voit, ettei se käynyt siihen porttia avaavaan automaattiin. Koska vesibussi teki lähtöä jo, menin aidan ali kyytiin. Toivoin että mahdollinen lipuntarkastaja antaisi armoa kun hän näkisi minun edes yrittäneen saada lipun. Eläessäni en ole pummilla matkustanut mutta nyt tavallaan tein senkin. Jäin pois Piazzale Romalla, josta juuri nousi lipuntarkastaja kyytiin. Aikamoinen tuuri!

Venetsia tunnetaan rakkauden kaupunkina ja tokihan siellä oli jonkin verran pariskuntia. Itse en toki ollut rakkauslomalla, joten ihan en saanut kiinni miksi sitä pidetään niin romanttisena, etenkään päiväsaikaan. Illan tullen ja katujen pimentyessä aloin kuitenkin vähän ymmärtää. Venetsia tarjoilee parastaan kun pimeä saapuu. Kuvittele itsesi rakkaimman kanssa illan hämärtyessä lämmitetylle terassille veden äärelle hyvän ruuan ja viinin äärelle kun ympärillä kuuluu hiljainen musiikki ja italialainen puhe. Tai ravintolan parvekkeelle toiseen kerrokseen parvekkeelle puolisosi kanssa prosecco kädessä, josta katselette korkealta kauniisti valaistua pieniä katuja ja gondoleja lipumassa veden äärellä. Gondolireissutkin on varmasti romanttisia, jos lompakko kestää n. 80 euron loven.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joku paikallinen hotellinpitäjä kertoi, että Venetsiassa on turistisesonki vasta alkamassa. Googletin reissuni yhtä pitkänä uusilla päivämäärillä keväämmälle ja samaan hotelliin missä yövyin nyt. Hinta oli 600e kalliimpi kun mitä maksoin nyt!! Eli todellekin se on vasta alkamassa. Voin kuitenkin kuvitella, että keväinen Venetsia on upea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *